Galleria Uuden Kipinän (GUK) kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyjakso 7: Utopias Lahti / Laura Heino-Laurila / Minna Kähkönen / Nelli Penna

Näyttelymme ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, tervetuloa!

Muistathan myös Teoksen takana -taiteilijatapaamisen näyttelyjakson viimeisenä sunnuntaina klo 14–16! http://galleriauusikipina.fi/teoksentakana/

Kulma:

Utopias Lahti

URBAN BLUEPRINTS (UTOPIAS LAHTI 2026)

 

Urban Blueprints on lahtelaisten nuorten näyttely, joka rakentuu osana Utopias Lahti 2026 -festivaalin pedagogista ohjelmaa Galleria Uudessa Kipinässä.

 

Työpajoissa syntynyt näyttelykokonaisuus kutsuu kävijän pohtimaan omaa suhdettaan kaupunkitilaan.

 

Työpajaosallistujat ovat tutkineet henkilökohtaista suhdettaan Lahden keskusta-alueen rakennuskantaan, arkkitehtuuriin ja niin sanottuun emotionaaliseen maantieteeseen – siihen, miltä paikat tuntuvat ja miten ne rakentuvat kokemuksina.

 

Työpajoissa syntyneet valokuvateokset on toteutettu 1800-luvulta peräisin olevalla syanotypiatekniikalla, jossa kemiallisten aineiden ja UV-valon vaikutuksesta paperille muodostuu syvän sininen, valokuvallinen jälki. Vedokset on tehty Helsingin Paperipajan valmistamalle puuvillapaperille, joka on tuotettu Lindström Oy:n ylijäämäisistä käsipyyhkeistä.

 

Työpajojen ohjaajina ovat toimineet kuvataiteilija Mikko Kerttula ja valokuvaaja Joshua Cockroft. Kokonaisuus on toteutettu yhteistyössä Kuvataidelukio Gaudian, Kulttuuripaja Huipun ja Lahden nuorisopalveluiden kanssa.

 

Viimeiseksi viikoksi näyttelyyn nousee esille myös Utopias Lahden ammattilaistyöpajaohjelman teoksia. Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Utopias Lahti -festivaali järjestää Nina Worrenin, Maarit Bau Mustosen ja Antti Sepposen työpajat, joista syntyneisiin teosten prototyyppeihin, kollaaseihin ja muuhun materiaaliin voi tutustua näyttelyn viimeisen viikon aikana.

– – –

 

Kenno:

Laura Heino-Laurila

Unien ekosysteemit

Unien ekosysteemit -teoskokonaisuudessa unet toimivat eräänlaisina luonnon järjestelminä, joissa tuttu ja vieras, näkyvä ja näkymätön lomittuvat toisiinsa. Väri ja materiaali muuttuvat asteittain, ikään kuin siirtyen olomuodosta toiseen. Muutos tapahtuu hitaasti vedos vedokselta, kerros kerrokselta, muistuttaen luonnon ja unen rytmeistä – ja niiden ajoittaisesta rytmittömyydestä.

 

Teoksissa yhdistyvät syväpainografiikka, syanotypia ja veistokselliset rakenteet. Grafiikan vedokset laajenevat tilallisiksi kokonaisuuksiksi, joissa tekstiilit muodostavat läpikuultavia kerroksia ja paperi taipuu eri muotoihin. Materiaalinen työskentely on kokeilevaa ja tutkimuksellista.

 

Näyttelykokonaisuus muodostuu useista toisiinsa kytkeytyvistä teossarjoista. Kukin sarja tarkastelee unta omasta näkökulmastaan: kasvillisuuden kaltaisina muodostumina, vedenalaisina syvyyksinä, pilvimäisinä rakenteina tai aineen olomuodon muutoksina. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jossa yksittäiset teokset toimivat kuin ekosysteemin osat.

 

Laura Heino-Laurila (s. 1983) on Piikkiössä työskentelevä kuvataiteilija. Hänen työskentelynsä keskittyy taidegrafiikkaan ja sen tilallisiin ja materiaalisiin kokonaisuuksiin. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2024. Häntä kiehtoo erityisesti syväpainon monivaiheinen prosessi sekä ajatus siitä, ettei lopputulosta voi aina täysin hallita. Heino-Laurilan työskentelyä ohjaa uteliaisuus materiaaleja kohtaan – halu kokeilla, yhdistää ja risteyttää menetelmiä tavoilla, jotka avaavat taidegrafiikan perinnettä kohti uusia muotoja. Hän ammentaa inspiraatiota erityisesti saduista, myyteistä ja lastenkirjoista.

– – –

Kymi:

Minna Kähkönen

Hetki

Meillä on vain tämä hetki, niinhän sitä sanotaan. Hetkissä tapahtuu kaikki. Hetkistä muodostuu tunteita ja niitä minä maalaan. Yritän tavoittaa oman versioni hetkestä. Maalaan kaupunkimaisemia, joista puuttuvat ihmiset kokonaan. Maalaus on kuin näyttämö, jossa odotetaan jotain tapahtuvaksi tai jossa on juuri tapahtunut jotain.

 

Maalaan arkisia maisemia, vuodenaikojen vaihtelua, valon ja varjon liikettä. Hetkistä löytyy elämän outous, kauneus, suru, huumori ja onni. Olen kiitollinen, että saan ihmetellä näitä asioita ja hetkittäin havahtua katsomaan maailmaa uusin silmin.

 

Kähkönen on lahtelainen kuvataiteilija ja taidemaalari (s. 1980). Hän valmistui Satakunnan ammattikorkeakoulusta Kankaanpäästä vuonna 2005. Hän on suorittanut Lahden Taideinstituutissa kuvataiteilijan erikoistumisopinnot v. 2008–2009. Hän on Lahden Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

– – –

Kirnu:

Nelli Penna

Pyykki

Pyykki-näyttelyn teokset pohjautuvat osin työskentelyyni yhteisötaiteilijana lastensuojelussa Luokse -hankkeessa osastolle sijoitettujen lasten kanssa 2024–2025. Teoksissani käsittelen arkisten näkymien kautta teemoja, jotka nousivat esiin tuona aikana. Näitä teemoja ovat turvattomuus, yksinäisyys, rakenteellinen väkivalta, kykenemättömyys ja toisaalta turva, empatia, yhteyden kaipuu, toivo ja huumori.

Tapaani tuoda maalaamalla näitä teemoja näkyväksi voisi luonnehtia arkisen runolliseksi. Maalaukseni pohjautuvat vahvasti nähtyyn ja koettuun havaintoon maailmasta. Lähestyn aiheita teinipojan äidin silmin.

Maalaukseni pyykkitelineestä aamuhämärässä pohtii arkea ja rutiineja, ja sen tuomaa turvaa ja toisaalta myös ahdistusta. Pyykinpesu yhdistää meitä kaikkia aikuisia ja nuoria, se muodostuu lapsiperheissä päivittäiseksi rutiiniksi, joka määrittää “hyvää” vanhemmuutta ja arjen hallintaa. Osastolla lapset pesivät säännöllisesti omaa pyykkiään. 

Silloin kun vanhempien voimat loppuvat, tulee lastensuojelu avuksi. Lastensuojelulla on yleisesti aika negatiivinen maine, jonka luulen liittyvän osin salamyhkäisyyteen sen ympärillä. Tämä osin johtuu siitä, että moni asia on henkilösuojan takia salattua ja lastensuojelun arkeen ei ole pääsyä ilman erityistä lupaa. Haluan taiteeni kautta tuoda näkyväksi tätä lastensuojelun “piilossa olevaa” puolta ja uskon että tieto madaltaa ennakkoluuloja. Tuloerot kasvavat koko ajan ja lapsiperheköyhyys syvenee. Tämä valitettavasti työllistää lastensuojelua koko ajan enemmän. Teemat, joita maalauksissa käsittelen koskettavat meitä kaikkia, mutta joihinkin meistä ne valitettavasti osuvat kovemmin.

Maalauksissani voi nähdä yhtymäpintaa Uus Objektivismi (Neue Sachlichkeit) -taidesuuntaukseen, joka syntyi 1920-luvulla ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Suuntaus oli vastareaktio ekspressiiviselle maalaukselle ja siinä pyrittiin havainnoimaan realistisen tarkasti arkista ympäristöä, ja jättämään taiteilijan oma subjektiivinen tunneilmaus pois keskiöstä. Maalaamalla ympäristöään mahdollisimman tarkasti voisi ajatella olevan pyrkimys hallita ympäröivää turvattomuutta ja kaaosta joka sodanjälkeisessä Saksassa vallitsi.

Maalaaminen on minulle tapa tutkia ja ymmärtää maailmaa.

Näyttelyssä on esillä kookkaita temperamaalauksia sekä installaatio.

Näyttelyä on tukenut Skr Päijät-Häme sekä Kauno ry.

– – –

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16, maanantaisin suljettu, jaksokohtainen poikkeusaukiolo: suljettu 14.5.