Säätyläiskodin liinavaatteet, pöytäliinat, servietit eli lautasliinat, pyyheliinat, lakanat ja kylpypyyhkeet olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella arvokas osa talon irtaimistoa. Perukirjoissa liinavaatteiden ja tekstiilien arvo onkin yleensä merkitty korkeaksi suhteessa muuhun irtaimistoon. 

Runsaasti erilaisia tekstiilejä sisältävä ja hyvässä järjestyksessä oleva liinavaatekaappi oli emännän ylpeys. Arvokkaista tekstiileistä pidettiin huolta, ja ne aseteltiin siististi esille. Esimerkiksi tyynyliinojen nauhat krepattiin koristeellisiksi kreppausraudoilla.

Pöytä- ja lautasliinat olivat ylellisyysesineistöä. Niiden suuri määrä kertoi, että talossa vietettiin säädynmukaista elämää päivällisine ja muine ruokahetkineen. Pöytäliinojen koko vaihteli lähes kymmenmetrisistä parimetrisiin. Osa oli valmistettu kahdesta kappaleesta, jossa oli sauma keskellä. Hienoimmat pöytä- ja lautasliinat olivat damastia. Yksinkertaisimmat pöytäliinat olivat karkeaa, rohdinpalttinaa. Pöytäliinat ja varsinkin lautasliinat oli tapana nimikoida. Valkea nimikointi oli yleisin, mutta 1800-luvun luvun lopulla oli punainen väri suosittu. Lautasliinoja myös numeroitiin.  

Pesun jälkeen tekstiilit mankeloitiin huolellisesti käyttäen kaulauslautaa ja -tukkia (esillä keittiössä). Mankelointiin voitiin käyttää myös ns. kylmämankelia, joka oli suurehko laite kivipainoineen. Kun tekstiilit kylmämankeloitiin kosteina, niistä tuli kovia ja kiiltäviä. Lisäksi taitokset jäivät näkyviin liinoihin, mikä oli tärkeä osa säädynmukaista pöytäkattausta. Ruutuprässäystä suosittiin etenkin 1700-luvulla. 

Damastitekstiilit erottuvat muista tekstiileistä taidokkaan kuviokudontansa ansiosta. Damasti on yksivärinen tekstiili, johon kuviointi saadaan vaihtelemalla kude- ja loimivaltaista satiinisidosta, mikä antaa myös tekstiilille hienon kiillon. Suosituimpia sidoksia oli drälli eli kilpikangas. Muita malleja olivat esimerkiksi ruusu, sitruuna, tähti, puutarha ja lautapeli.