Galleria Uuden Kipinän (GUK) kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyjakso 3: Matti Vesanen / Anette Avela / Piia Rossi / Viivi Kangas

Näyttelymme ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, tervetuloa!

Muistathan myös Teoksen takana -taiteilijatapaamisen näyttelyjakson viimeisenä sunnuntaina klo 14–16! http://galleriauusikipina.fi/teoksentakana/

Kulma:

Matti Vesanen

Jäljet ihmisessä

 

Tämän näyttelyn teokset tarkastelevat ihmistä jälkien kautta.

Ne eivät kuvaa hetkeä ennen tai jälkeen, vaan pysähtyvät siihen, mikä jää: kehoon, kasvoihin ja olemiseen. Jälki voi olla näkyvä vaurio, asento tai hiljainen muutos, joka ei vaadi selitystä.

Veistoksissa ihminen ei esiinny sankarina, uhrina tai ihanteena. Hän on olemassa keskeneräisenä, toisinaan ehjänä, toisinaan rikkoutuneena. Osa teoksista on fragmentaarisia, osa kokonaisia, mutta kaikissa keho kantaa kokemusta – joskus näkyvästi, joskus vain aavistuksena.

Näyttelyssä kehot asettuvat eri tavoin tilaan: osa on liikkeessä, osa pysähtyneenä, osa kääntyy sisäänpäin. Mukana on lempeyttä, vihaa ja ironiaa, ilman että mikään niistä nousee toistensa yläpuolelle. Teokset eivät pyri muodostamaan yhtenäistä kuvaa ihmisestä, vaan rinnakkaisia tapoja olla ja kantaa jälkiä.

Jäljet ihmisessä kutsuu katsomaan ihmistä ilman selitystä – sellaisena kuin hän on nyt.

 

Näyttelyssä on esillä veistoksia seitsemän viime vuoden ajalta. Yli puolet teoksista on valmistunut viimeisen puolen vuoden aikana. Veistosten materiaaleina on pronssi, kipsi tai polyesterihartsivalu.

 

Matti Vesanen (s.1975) on lahtelainen kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt kuvanveistäjänä vuodesta 2011.

 

– – –

 

Kenno:

Anette Avela

Puutarhajuhla

Serpentiinit vyörähtävät värikkäinä kiemuroina ilmaan. Ne rönsyävät kuin kasvit kurittomalla puutarhalla. Sen savinen ja myllätty maa antaa oivalliset kasvuolosuhteet uusille aluille – niillekin, joita monet kutsuvat rikkaruohoiksi.

Myönnettäkööt, etten aina tiedä mikä on mitäkin: seuraan muuttuvaa maisemaa öljypastellien ja paperinipun kanssa puutarhan laidalla. Pionien kukinnan hetki on lyhyt. Taivas on harmaa, vaaleanpunainen, sitten persikkaa – ja kaiken aikaa siellä killuu ikuisuus.

Toisin kuin kasvimaalla, teoksissa sadonkorjuuta voi jatkaa ympäri vuoden. Maalauksista ja keramiikoista koostuva näyttely on versomisen, kukinnan sekä korjuun juhlaa.

Näyttelyn teosten taustalla on kiinnostus erityisesti kaupunkiluonnon, joutomaiden, puutarhapalstan ja ikkunalaudan elämää kohtaan. Kuvaan ja muotoon pysäytetyt teokset taltioivat hetkiä sekä mielikuvia – ne käyvät vuoropuhelua eletyn, havaitun, haaveillun sekä muistellun välillä.

Anette Avela on Helsingissä ja Turussa työskentelevä kuvataiteilija, joka tutkii teoksissaan hetken luonnetta, kuluvaa aikaa, hetkellisyyttä ja maisemaa. Avela seuraa uteliaana ja kirjaa ylös ympäristössään kohtaamiaan asioita, tiloja ja tilanteita piirtämällä, maalaamalla sekä veistämällä.

—

Kymi:

Piia Rossi

Hiljainen alku

Hiljainen alku on näyttely juurtumisesta ja kasvun näkymättömistä prosesseista, elämän perusliikkeestä syntymän, olemassaolon ja katoamisen välillä.

Näyttely jatkaa Piia Rossin pitkäjänteistä taiteellista tutkimusta kuuluvuudesta, muistista ja ylisukupolvisista kerrostumista, joissa henkilökohtainen kokemus avautuu laajempaan kulttuuriseen ja ajalliseen tilaan.

Hiljainen alku näyttelyn teoksissa juuret ja siemenet toimivat sekä konkreettisina muotoina että ajattelun rakenteina. Ne viittaavat siihen, mikä on piilossa, maakerrosten alla, ennen näkyvää kasvua. Kasvu ei näyttäydy tässä nopeana kehityksenä, vaan hitaana, melankolisena ja usein huomaamattomana prosessina, jossa materia ja muisti kietoutuvat toisiinsa.

Rossin työskentely perustuu materiaaleihin, jotka kantavat itsessään ajallisuutta ja käyttöä: lammen mutaan, tummaan saveen, mustaan posliiniin ja käsityön jälkeä korostavaan paperinaruun. Materiaali ei ole väline vaan toimija: muisti, kerrostuma ja välttämättömyys, arkinen ja usein huomiotta jäävä. Lammen mudalla ja arabikumilla toteutetut maalaukset kuvaavat juuristoja, jotka eivät esiinny symbolisina kuvina vaan rakenteina, verkostoina, joissa ajallinen syvyys on olennainen osa teoksen merkitystä.

Veistokset rakentuvat tummasta savesta, mustasta posliinista, uppotukeista ja vedestä. Heijastavat pinnat eivät toimi esteettisenä lisänä, vaan ajallisina ja tilallisina elementteinä, jotka liittävät teokset katsomisen hetkellisyyteen ja muutokseen. Suuri, tummanruskeasta savesta tehty siemenveistos tiivistää näyttelyn tematiikkaa, se on alku, joka on avautumassa, jossa mahdollisuus on jo läsnä.

Paperinarusta virkattu juurakko tuo näyttelyyn toisenlaisen ajallisen ja kehollisen ulottuvuuden. Erittäin hidas, jopa koristeellinen käsityö ja toisto asettuvat dialogiin rosoisemman keramiikan ja maalausten kanssa. Virkattu teos syntyy hitaasti, menetelmä itsessään jatkaa ja korostaa naisen roolia elämän jatkumon ylläpitäjänä, syntymän, kasvun, hoivan ja kuoleman äärellä. Naisen työ on kehollista ja sukupolvelta toiselle siirtyvää.

Näyttelyn tumma, lähes monokromaattinen väriskaala ei pyri esteettiseen vaikutelmaan. Se viittaa maahan, syvyyteen ja siihen, mikä on kaivettava esiin tai annettava maatua. Tummuus toimii välineenä nähdä tarkemmin, siten että muodon, pinnan ja materiaalin pienet erot korostuvat, ja teosten välinen dialogi rakentuu hienovaraisista siirtymistä ja toistoista.

Hiljainen alku tarkastelee elämää prosessina, joka ei ole lineaarinen eikä yksilöllinen, vaan kerroksellinen ja jaettu. Näyttelyssä henkilökohtainen kokemus toimii lähtökohtana laajemmalle pohdinnalle siitä, miten kuulumme paikkoihin, materiaaleihin ja toisiimme. Ja miten elämä ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä toisissaan.

– – –

Kirnu:

Viivi Kangas

Unipuu

Näyttelyn nimi Unipuu johtaa juurensa lapsuuteeni. Äidilläni oli tapana sanoa meille, kun olimme pieniä “lähetäänkö unipuuta kattelleen”, kun oli nukkumaanmenoaika. Mietin aina mikä se unipuu on? Missä se kasvaa, miltä se näyttää.

Unimaailma ja unet ovat aina kiehtoneet minua. Minulla on taipumus muistaa lähestulkoon aina näkemäni unet. Ajattelen unien olevan yhtä tärkeitä, kuin päivän tapahtumien. Unetkin jäävät elämään minussa ja ovat osa muistoja. Sen jälkeen, kun sairastuin masennukseen ovat unet saaneet vielä enemmän merkitystä, koska olen oppinut tulkitsemaan niitä ja sitä mihin asiaan sisälläni ne viittaavat. Ne tuovat alitajunnasta asioita pinnalle, joita en valveilla halua ajatella. Teokseen sisältyy unenomainen ambient-äänimaisema jonka on tehnyt artisti xKEEP TRYINGx (https://xkeeptryingx.bandcamp.com).

Viivi Kangas on kuvataiteilija, jonka teokset ovat pääosin taidegrafiikkaa ja keramiikkaa. Hän on valmistunut vuonna 2012 Lybeckerin taide-ja käsiteollisuusopistosta, jossa hän opiskeli pääaineena taidegrafiikkaa. Opiskelujen aikana hän löysi myös kolmiulotteisen työskentelyn ja kiinnostui kuvanveistosta. Vuonna 2021 hän valmistui Hämeen ammattikorkeakoulusta lasi-ja keramiikkamuotoilijaksi. Näiden kahden taiteenalan opiskelu on antanut mahdollisuuden työskennellä monin eri tavoin, kokeillen sekä perinteisiä, että kekseliäämpi tekniikoita. Kangas etsii tapoja yhdistää tunteiden ja erilaisten tekstuurien vuoropuhelua, luoden teoksia, jotka puhuvat katsojan tunteille ja aisteille.

– – –

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16, maanantaisin suljettu, jaksokohtainen poikkeusaukiolo suljettu 29.3. ja 31.3.