Galleria Uuden Kipinän (GUK) kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyjakso 16: Mammu Rauhala / Shia Rowan Conlon / Saara Lakso / Ao3@3am

Näyttelymme ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, tervetuloa!

Muistathan myös Teoksen takana -taiteilijatapaamisen näyttelyjakson viimeisenä sunnuntaina klo 14–16! http://galleriauusikipina.fi/teoksentakana/

Kulma:

Mammu Rauhala

Pikkusen rikki ja muita tuntemuksia

 

Pikkusen rikki ja muita tuntemuksia on Mammu Rauhalan naamiotaiteen ympärille rakentunut näyttely. Hän tekee taidenaamioita nyt kuudetta vuotta ja niitä on tänä aikana valmistunut jo lähemmäs sata. Tähän näyttelyyn on koottu erityisesti tunteisiin ja olotiloihin liittyviä töitä, kokemuksia rikki olemisesta ja helpotuksen huokauksia. Töistä löytyy myös kepeyttä ja huumoria. Naamioiden pääasiallisia materiaaleja ovat paperi, valupaperimassa, kipsi ja kierrätysmateriaalit. Näyttelyssä on esillä myös samoja teemoja käsittelevää keramiikkaa sekä naamioiden kanssa rinnakkain kulkevia valokuvia ja piirroksia. Monitaiteisuus sekä vapaus yhdistellä tekniikoita ja materiaaleja on Mammun taiteelle ominaista.

 

Näyttelyssä osaa teoksista voi varovaisesti liikuttaa. Ne ovat haavoittuvaisia kovakouraiselle kokeilulle, mutta niitä hellästi käsittelemällä voi niistä saada esiin uusia puolia.

 

On ihan ok olla pikkusen rikki ja haavoittuvainen. Jatkaa, ei vaikeusien kautta voittoon, vaan vaikeuksien kanssa tai niistä huolimatta. Kiitos eräälle ystävälleni tästä viisaudesta.

 

Mammu Rauhala on monialainen taiteentekijä, jolla on esittävän taiteen koulutus. Hänelle taiteellisessa toiminnassa tärkeää on leikki, vapaus, kokonaisvaltaisuus ja kontakti. Mammu työskentelee mielellään osana erilaisia kollektiiveja ja soveltaa taidetta erilaisten ryhmien kanssa. Hänen töitään on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ryhmänäyttelyissä ulkomailla.

 

– – –

 

Kenno:

Shia Rowan Conlon

If your history was an ache

If your history was an ache is a solo show by Shia Rowan Conlon. The works in the show are a series of handmade ceramic frames with photographic collages, drawn from LGBTQI+ archives as well as the artist’s own image practice. If your history was an ache speaks to a personal reckoning with trans history, confronting how much has been lost due to personal collections being destroyed after death and wider societal negligence and omission.

 

These gaps in history cannot be changed, so what do we do in the meantime? Conlon’s work tries to create webs in the voids, weaving threads from the bodily knowledge of trans ancestors to the present. In the show, desire is deployed as a methodology: a drive to see, to touch, to know, a force which persists even as memory and matter break down.

 

The movement from historical absence to material embodiment is central to Conlon’s practice, where the archive is not merely remembered but physically reconstructed. In If your history was an ache the use of fragile, organic, and photographic matter turns the body into sediment, a site where life, death, sex and loss, converge.

Näyttely on Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely.

– – –

 

Kymi:

Saara Lakso

Goodbye Dollhouse

 

Teokseni ovat tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä, rakkaudesta ja erosta. Ystävyydestä, jonka loppu on koko nuoruuden loppu, ehkä koko maailman.

 

Leikittelen teoksissani pop-kulttuurin tyttöyden kuvastolla. Niissä seikkailevat taikatytöt, postikorteissa ja mainoksissa täydellisinä hohtavat tytöt, teinielokuvan viimeistä nuoruuden kesää elävät tytöt. Tyttöjen väliset ystävyydet kuvataan usein omana salaperäisenä maailmanaan, joka on toisaalta sokerinsuloinen, mutta täynnä kateutta ja kaaosta. Nuoret naiset kirjoitetaan kilpailijoiksi, jotka repivät toisensa kappaleiksi vaikka rakastaisivat toisiaan. Tyttöjen kuuluu vihata kehojaan, ihailla ja kadehtia toistensa kehoja ja lopulta tulla naisiksi käymällä loputonta kivuliasta kamppailua toisten naisten kehoja vastaan.

 

Teosten tytöt kasvavat yhteen ja erilleen; käyvät läpi muodonmuutosta, joka on välillä pinkkiä ja pehmeää, välillä vatsaavääntävää kehokauhua. Heistä muodostuu hirviöitä, jotka ovat kaikessa etovuudessaan raastavan suloisia.

 

Puran näyttelyssä kappaleiksi myös omia kipeitä sisäistetyn naisvihan tunteitani. Vaikka feministinä ja queer -naisena olen aina halunnut olla toisten naisten puolella, olen itsekin kasvanut kulttuurissa, jossa naiset opetetaan taistelemaan keskenään ulkoisesta hyväksynnästä. Suren teoksissa sitä tyttöä jonka menetin, sekä ystävääni että itseäni.

 

Saara Lakso (s.1989) on vuonna 2015 Kuvataideakatemialta valmistunut kuvataiteilija, joka työskentelee maalauksen ja tekstiilitaiteen keinoin. Laksoa kiinnostavat kontrastit ja asioiden väliset rajapinnat. Asiat, jotka samaan aikaan houkuttelevat tutkimaan mutta ovat hieman vastenmielisiä; kuin vanhojen rupien repiminen tai hiiren hajoavassa ruumiissa puikkelehtivat muurahaiset.

– – –

Kirnu:

Ao3@3am

THE Room

Ao3@3am taiteilijakollektiivin kantavat teemat ovat internet, identiteetti ja populaarikulttuuri. Teokset suuntaavat katseen syväluotaavasti lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin 2000-luvun alussa ja internetin avaaman maailman vaikutukseen identiteetin muodostumisessa. Miksi pitää hävetä itselle merkityksellisiä asioita? Kollektiivi kyseenalaistaa modernien populaarikulttuuriaiheiden mitätöinnin taidekentällä: etenkin ’animetaide’ -termin käytön negatiivisessa kontekstissa kuvataiteen opetuksessa ja ammattikentällä, sekä yhteiskunnallisen paineen hävetä ja peitellä ”epäsovinnaisia”, mutta itselle merkityksellisiä kiinnostuksenkohteita.

Ao3@3am on jaettu kokemus eksymisestä internetin syövereihin aamuyön pimeinä tunteina.

Näyttelymme keskiössä on interaktiivinen Hagioskooppi -installaatio, jossa kävijät voivat astua 2000- luvun alun teinin pyhimpään paikkaan: Omaan huoneeseen. Installaatio kutsuu katsojaa astumaan huoneeseen ja tutkimaan teemoja ja visuaalisia elementtejä, joilla on ollut suuri vaikutus tuon ikäpolven nuoriin.

Hagioskoopin kolmas versio on ylitsepursuava suojapaikka. THE Room vie näyttelyvieraan aikaan, missä seinät vuorattiin lehtien fanijulisteilla ja välit tilkittiin internetistä perheen mustesuihkutulostimella tulostettuihin kuviin.

Taiteilijat:

Laura Hannan teokset edustavat kokemusta 2000-luvun alun ernukulttuuria, kun VHS-kasetteja lainattiin kirjastosta ja SubTV esitti Neon Genesis Evangelionia. Laura Hanna sitoo ryijyt perinteisesti käsin, käyttäen kierrätettyjä lankoja. Inspiraationa hän on käyttänyt 90-luvun animeklassikkoja ja internet estetiikkaa.

Serafina Simpukka on malli, tekstiilitaiteilija ja tyttökulttuurin suurlähettiläs. Fic Recs -sarja on kunnianosoitus fanifiktiolle ja etenkin lukukokemuksen nostattamille tunteille. Serafina on Elias Lönnrotin jalanjäljissä kerännyt maailmanlaajuisesti fanifiktion kirjoittajilta ja lukijoilta tekstinpätkiä, jotka ovat saaneet lukijan sydämen pamppailemaan. Työt on kudottu ja koristeltu jokaisen tarinan tuoman tunnemyrskyn mukaan.

Minttu Lumitähti tuo animaatioinstallaatioillaan Ao3@3am:n digiaikaan. Hänen pyrkimyksensä on ilahduttaa ja kiittää innokasta varhaisteini-minäänsä tuomalla vanhoja tarinoitaan ja hahmojaan eloon sekä 2D-animaation että digitaalipiirrosten muodossa. Näin hän läpikäy uudestaan lapsuutensa mielikuvituksen tuotoksia, joita internet sekä lukuisat anime- ja mangasarjat rikastuttivat.

H Kostiaisen teokset ammentavat inspiraationsa fanikulttuuriin olennaisena osana kuuluvasta oheistuotemaailmasta ja sen runsaudesta. Kostiainen vastaa myös näyttelyarkkitehtuurista ja näyttelyiden kuratoinnista