Heta Toivanen / Noora Huolman / Janne Saarinen / Mariliina Valkama

Etusivu
Heta Toivanen / Noora Huolman / Janne Saarinen / Mariliina Valkama

Galleria Uuden Kipinän (GUK) kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyjakso 8: Heta Toivanen / Noora Huolman / Janne Saarinen / Mariliina Valkama

Näyttelymme ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, tervetuloa!

Muistathan myös Teoksen takana -taiteilijatapaamisen näyttelyjakson viimeisenä sunnuntaina klo 14–16! http://galleriauusikipina.fi/teoksentakana/

Kulma:

Heta Toivanen

Virtauksia. Kyynäspäänniemellä

Näyttelyni kuva-aiheina ovat kivet ja vesi. Kivet ovat aina kiinnostaneet minua ja olen tarkkaillut niitä koko elämäni. Ne ovat ikivanhoja ja luonnonmuovaamia. Kun niitä yhdistelee erilaisiin muodostelmiin, pystyy luomaan monenlaista symboliikkaa. Taasen vesi on ”elämänlähde”, usein virtaava. Yhdistämällä kivet ja veden voi luoda tarinoita.

Maalaukseni ovat saaneet vaikutteita Kajaanin Kyynäspäänniemen vieressä virtaavasta noin metrin leveästä purosta ja niemen ohi virtaavasta Ämmäkoskesta. Ne sijaitsevat lapsuuden- ja nuoruudenkotini vieressä ja ovat minulle tärkeitä oleskelupaikkoja myös aikuisena.

Valon, värienvuorovaikutuksen, kivien ja virtaavan veden kautta pyrin kuvaamaan tunteita, ajatuksia, toiveita, mennyttä ja nykyistä elämääni. Maalaukset ovat myös kunnianosoitukseni Kainuun luonnolle.

HETA TOIVANEN (synt.1961) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta v.1989 taidemaalariksi ja on opiskellut vuoden jatko-opintoja Helwan Univercityssä Kairossa. Näyttelyitä on Suomen lisäksi ollut myös Egyptissä, Tansaniassa, Espanjassa ja Virossa. Toivasen maalauksia on mm. HAM: in kokoelmissa.

– – –

Kenno:

Noora Huolman

Poistoja II

“Lisään paperille syväpainoväriä ja hetken kuluttua poistan sen millä keinolla hyvänsä. Muokkaan paperin materiaalisuutta erilaisten poistojen avulla. Poistamisen välineinä käytän laajasti erilaisia kodin työkaluja joiden epätavallinen käyttö luo työvälineille erilaisen perspektiivin. Ne eivät enää esiinny korjaavina tai hoivaavina vaan niistä tulee poistajia, tuhon välineitä ja muuttajia.

Poistamisen aikana paperissa tapahtuu muodonmuutos ja siirtymä. Sama tapahtuu minussa. Fyysisen ja lähes intiimin työstämisen kautta paperin pinta muuttuu passiivisesta aktiiviseksi, kokevaksi. Paperi muuttaa muotoaan ja ottaa vastaan kosketuksen sekä jäljen. Siitä tulee kuin pala itseäni. Poistaminen on kuin läsnäolo- tai katumusharjoitus. Poistan pintaa, jonka alta paljastuu jotakin uutta. Se on aina tavallaan kuin henkinen uudelleensyntymä.”

Näyttely Poistoja II tarkastelee kehon ja ajan välistä suhdetta poistamisen teon kautta. Teokset toimivat fyysisenä tallenteena kehon liikkeestä, läsnäolosta ja materiaalin muutoksesta. Näyttelyssä on nähtävillä ikään kuin poistamisen kiertokulku poistajasta, poistettuun, jopa uudelleen koottuun materiaaliin. Poistamisen välineinä on hyödynnetty raastinrautaa ja keittiösientä.

Poistoja II on jatkumoa tammikuussa Helsingissä Koola Art Spacessa esillä olleelle Poistoja I näyttelylle. Ensimmäinen poistoja näyttely keskittyi erityisesti erilaisten poistamisen menetelmien esittelyyn ja paperin materiaalisuuden muutoksiin. Poistoja III näyttely pidetään Kotkassa Galleria Uusikuvassa syyskuussa 2026.

Noora Huolman (1992) Asuu ja työskentelee Imatralla ja Helsingissä. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Lappeenrannassa 2025. Hän opiskelee tällä hetkellä kuvataiteen maisteriksi taidegrafiikan opetusalueella Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Huolman tekee taidetta omilla säännöillä. Hänen praktiikka keskittyy paperipohjaisiin teoksiin, joissa hän hyödyntää erilaisia itse luomiaan poistamisen menetelmiä. Huolman lisää punaista syväpainoväriä paperille, minkä hän poistaa ja toistaa näitä vaiheita yhä uudelleen. Näin Huolman luo täysin materiaalisesti muuttuneen fyysisen työskentelyn itse teon kuvan. Hänen käsissään voi tapahtua mitä tahansa. Huolmanilla on ollut yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea ja hän on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin.

– – –

Kymi:

Janne Saarinen

Valonuora

Aurinko halkoo varjosäikeitä pitkin piennarta. Yritän tarkentaa, tallentaa ja hallita näkyjä ilman onnistumista. Rihmaiset kasvustot ja märkivät purot tuhoutuvat, kun symmetrinen jälki ajaa yli, kärjen hipaisu keskelle takaraivoa säpsäyttää minut auki.

Maalaaminen on minulle visuaalisen ajattelun työkalu ja tapa käyttää aikaa. Teosteni keskiössä ilmaisen ajatuksiani ja tunteitani, joita en muilla tavoilla kykene ilmaisemaan. Maalaamalla voin ymmärtää enemmän tai antaa muodon jollekin vielä tuntemattomalle.

Näyttelyn teokset on tehty vuosien 2025–2026 aikana. Henkilökohtaisen kokemusten lisäksi teokset ilmentävät ympäröivää informaatiotulvaa sekä ihmisen luomien teknologioiden ja luonnon vuorovaikutusta. Näyttelyn teokset prosessoivat mielikuvituksen, maalin, hiekan ja kankaan avulla näitä teemoja, mutta eivät pyri julistamaan yhtä oikeaa totuutta. Koen näyttelyn teokset peilautuvina ajattelun välineinä, testeinä tai kytkiminä, joiden tulkinta on kokijalle vapaamuotoista.

Taiteen tekeminen on minusta hyvä tapa käyttää aikaa. Se on aikaa vievää ja toisinaan jopa nautinnollista. Kun maalaan tauluja, minulla on valtasuhde teokseen, eikä keneenkään muuhun. Maalauksissani on vaikutteita kasveista, digitaalisista järjestelmistä ja erilaisista kulttuureista. Vaikka toteutan kuvat mielikuvituksen varassa, ympäristö ehdottelee jatkuvasti asioita eikä sille voi mitään. Olen aina osa suurempaa kokonaisuutta, vaikka ei siltä tuntuisi. Tekemällä taidetta annan todellisuudelle takaisin minusta kauniita ja oleellisia asioita, sellaisia, joiden avulla todellisuus muuttuu hiukkasen verran sellaiseksi kuin tahdon.

– – –

Kirnu:

Mariliina Valkama

Keittiöpuutarhassa

Keittiöpuutarha on paikka, jossa ihminen viljelee itselleen ruuaksi sopivia kasveja. Voidaan ajatella kasvien olevan ihmisen armoilla ruokana ja viljeltyinä, mutta toisaalta yleisimpien ruokakasvien voittokulku ympäri maailman perustuu juuri ihmisen toimintaan. Ihminen raivaa muut kasvit keittiöpuutarhastaan, kääntää ja lannoittaa maan, huolehtii kastelusta ja kerää siemenet seuraavaa vuotta varten turvallisen paikkaan. Onko siis peruna, maissi tai vaikkapa vehnä ihmisen orja vai toisinpäin?

Kaikkien elollisten täytyy saada vettä ja ravintoa. Onko ihmisen oikeampaa syödä kasveja, jotka muistuttavat häntä itseään vähemmän kuin eläimet? Sopiiko ihmisen ennemmin syödä kaloja tai lintuja kuin nisäkkäitä, kun hän itsekin on nisäkäs?

Ruoka herättää tunteita, muistoja aistimuksia, yhteenkuuluvuutta ja erillisyyttä. Sen äärellä voi kokea suurta iloa tai kärsimystä. Kulttuuriset tavat ja tottumukset säätelevät sitä, mitä ja milloin on mahdollista syödä.

Näyttelyn kasvikuvat viittaavat niin opetustauluihin ja niiden kautta jaettuun yhteiseen näkemykseen todellisuudesta kuin vanitas-maalausten muistutukseen elämän rajallisuudesta. Teosten materiaalinen tekniikka on kuvansiirto puupohjalle, mm. vaneriliikkeen ylijäämäpaloille. Tähän tekniikkaan oleellisena osana kuuluvat virheet ja repeämät. Ne ovat sisällöllisesti merkittäviä ja tekevät samalla teoksista ainutlaatuisia. Myös kuvan alta kuultava pohjamateriaali antaa oman osansa teoksen lopulliseen ilmiasuun.

Lisäksi näyttelyssä on esillä installaatio ja kierrätetystä paperista valmistettu teos.

Mariliina Valkama on Tampereella ja Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jota kiinnostaa ihmisen suhde muihin lajeihin, erityisesti kasveihin.

– – –

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16, maanantaisin suljettu, jaksokohtainen poikkeusaukiolo: suljettu 19.–20.6.2026