Galleria Uuden Kipinän (GUK) kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyjakso 1: Agnieszka Wajda-Hänninen / Satu Loukkola / Sylvi Alin / Annu ja Kerttu

Näyttelymme ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, tervetuloa!

Muistathan myös Teoksen takana -taiteilijatapaamisen näyttelyjakson viimeisenä sunnuntaina klo 14–16! http://galleriauusikipina.fi/teoksentakana/

Kulma:

Agnieszka Wajda-Hänninen

Places Between

 

Maalaaminen on minulle tapa selviytyä. Voimakkaat tunteet – ilo ja innostus, mutta myös kipu, viha, pelko ja suru – liikkuvat minussa ja etsivät ilmaisua. Maalaus auttaa minua purkamaan näitä sisäisiä jännitteitä ja siirtymään kohti rauhaa, eräänlaista tyyneyttä ja tasapainoa.

Luonto on tässä prosessissa keskeinen. Koen luonnon lähtökohtaisesti täydellisenä. Kohdatessani maiseman, joka tuntuu eheältä ja kokonaiselta, alan etsiä siitä kauneutta. Kauneus ei ole minulle koristeellista, vaan jotakin vaikeasti määriteltävää – metafyysistä, lähes mysteeri. Se syntyy intuition ja kokemuksen kautta.

Teosteni lähtökohtana ovat todelliset, olemassa olevat paikat. Jokainen siveltimen liike perustuu luonnossa todellisuudessa esiintyviin kontrasteihin, joita havainnoin jatkuvasti ja pyrin painamaan muistiini. Maalauksissa nämä kontrastit yhdistyvät kokemukseen ja tunteeseen, joka täyttää minut.

Teokset eivät ole suoria kuvauksia paikoista, vaan syntyvät todellisen maiseman ja oman kokemukseni välissä. Tunteet muuntuvat teoksissa rytmiksi, liikkeeksi ja dynamiikaksi ja ohjaavat maalausprosessia. Places Between muodostuu näistä välitiloista – hetkistä, joissa ulkoinen maisema ja sisäinen kokemus kohtaavat.

Agnieszka Wajda-Hänninen (s. 1980) on Suomessa asuva kuvataiteilija. Hän on suorittanut 

kuvataiteen maisterin tutkinnon European Academy of Art -taidekorkeakoulussa Varsovassa. Hän asuu ja työskentelee Kellokoskella.

– – –

 

Kenno:

Satu Loukkola

Muodon vuoksi

 

Olen tehnyt uusia keraamisia kannu- ja kulhoveistoksia. Konkreettisiin käyttöesineisiin yhdistettyjä kannujen, ruukkujen, maljojen ja säilytysastioiden ikiaikaisia muotoja, joiden koko, vinksahtaneet mittasuhteet sekä ehdoton käyttökelvottomuus ja epäkäytännöllisyys irrottavat ne arkisesta funktiostaan

Veistokset asettuvat käyttöesineen ja kuvan, tutun ja oudon välitilaan. Ne ovat olemassa muodon vuoksi – eivät palvellakseen, vaan ollakseen.

– – –

Kymi:

Sylvi Alin

Miten keksisimme toisemme uudelleen

Miten keksisimme toisemme uudelleen kertoo rakkauden vaikeudesta, yksinäisyydestä ja kaipuusta. Teokset tarkastelevat, miten intensiiviset tunteet muokkaavat käsitystä itsestä, ajasta ja tilasta vieraaksi. Kokemusten kautta elämisestä on tullut irrallista, ja ympäristö on alkanut kantaa tunteiden painoa, saaden kivet, kasvit, asiat ja esineet muuttumaan pakonomaisen merkityksellisiksi.

Ne sietämättömät tyhjät sydämenlyönnit.

Ja ne miljoonat liukkaiksi nuoletut kivet,

jotka katsoivat, kun muutuimme surusta vinoksi. Nyt kai lepäät syvänsinisenä kivenä, jossain saniaisten varjoissa.

Ja minä täällä,

pihassa, jossa ei viihdy viitapihlaja-angervo,

muovisten puutarhakalusteiden äärellä,

kesytän kärpäsiä.

Lupiinien, kurjenpolvien ja koiranputkien keskellä kuuntelen, kuhiseeko vielä elämä.

Sylvi Alinin taiteessa keskeistä on tarinallisuus. Hän pyrkii kuvaamaan vaihtoehtoista maailmaansa, jossa kasvit, kärpäset, käärmeet ja eri materiaalit luovat omat merkityksensä. Näyttelyn teokset ovat syntyneet omien kokemusten rinnalla lahtelaisen artistin M:n (Minja Koski) musiikin inspiroimina.

– – –

Kirnu:

Annu ja Kerttu

84,2 vuotta

Ranskalaisella kirjailijalla Romain Rollandilla ja psykoanalyysin kehittäneellä itävaltalaisella neurologilla Sigmund Freudilla oli ainutlaatuinen ystävyys, joka perustui lähinnä kirjeenvaihtoon – ystävykset kohtasivat kasvokkain ainoastaan kerran, vuonna 1924. He arvostivat toisiaan suuresti ja kirjoittivat vuosien 1923-1936 aikana noin kaksikymmentä kirjettä, joissa he keskustelivat mm. politiikasta, taiteesta, uskonnosta ja psykoanalyysista. Vuonna 1927 kirjoittamassaan kirjeessä Rolland kuvaili Freudille kokemaansa tunnetta ikuisena ja rajattomana, tavallaan valtamerellisenä ja kehotti häntä analysoimaan tätä tieteellisin perustein. Rollandin ja Freudin näkemykset erosivat toisistaan, mutta valtamerellinen tunne ja sen tutkiminen sai tästä kirjeenvaihdosta alkunsa.

Yksikanavainen videoteos 84,2 vuotta (2025) on syntynyt taiteilijoiden välisestä kirjeenvaihdosta, Pohjois-Karjalassa kuvatusta 8mm filmistä sekä arkistomateriaalista. Tyttölapsen keskimääräinen elinajanodote Suomessa on 84,2 vuotta – teos rajautuu päähenkilön elämän tilastollisen keskikohdan tuntumaan, pohtien valtamerellisen tunteen käsitteen kautta kuolemaa, kuolemanpelkoa, kehollisuutta sekä ylisukupolvisuutta.

Annu Timonen (s.1984) ja Kerttu Malinen (s.1985) muodostavat yhdessä taiteilijaduon Annu & Kerttu, joka työskentelee liikkuvan kuvan, installaation, äänen ja valokuvan parissa. Timonen valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja Malinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2018.

Teoksen äänisuunnittelijana on toiminut Arto Tuunela ja ääninäyttelijänä Seidi Haarla.

Teos on valmistettu AVEKin kohdeapurahalla.

– – –

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16, maanantaisin suljettu, jaksokohtainen poikkeusaukiolo suljettu 29.3. ja 31.3.