Salpausselkä UNESCO Global Geopark

Salpausselät ja harjut

Jääkauden jälkeensä jättämät Salpausselkien reunamuodostumat ovat Suomen tunnetuin geologinen kokonaisuus. Maaston monimuotoisuus suppakuoppineen, jyrkkine rinteineen ja muinaisrantoineen muodostaa ainutlaatuisen geologisen näyttämön, joka on näyttävimmillään ja korkeimmillaan Päijät-Hämeessä.

Salpausselkä ja Unesco logot

Suomen tunnetuin geologinen kokonaisuus

Useimmille tulee Salpausselästä ehkä ensimmäisenä mieleen talviurheilu. Lahdessa Salpausselällä onkin järjestetty kansainvälisiä hiihtokilpailuja 1920-luvulta lähtien, ja tämä on tärkeä osa alueen kulttuurihistoriaa sekä matkailun vetovoimaa. Mutta miksi juuri tästä paikasta on kehkeytynyt MM-kisojenkin arvoinen kilpaurheilun näyttämö? Vastaus piilee alueen geologiassa: jääkausi on muovannut maaston riittävän monimuotoiseksi suppakuoppineen, jyrkkine rinteineen ja muinaisrantoineen.

Salpausselkä on myös paljon muuta kuin talviurheilupaikka, ja itse asiassa Lahden seudun läpi kulkee kaksi Salpausselkää. Salpausselkien reunamuodostumat ovat Suomen tunnetuin, viimeisimmän jääkauden jälkeensä jättämä ainutlaatuinen geologinen kokonaisuus. Salpausselistä puhutaan usein harjuina, mutta tieteessä tehdään ero harjujen ja reunamuodostumien välillä niiden syntytavan perusteella.

Salpausselät muodostuivat mannerjäätikön reunaan viimeisimmän jääkauden sulamisvaiheessa, kun kylmä ilmastovaihe 12 800 – 11 600 vuotta sitten sai jäätikön vetäytymisen pysähtymään. Jäätikön railoissa ja jään sisällä tunneleissa virranneet sulamisvedet kuljettivat mukanaan soraa ja hiekkaa, joka kerrostui deltamuodostumina jäätikköjokien suille jäätikön reunan eteen Baltian jääjärveen. Ensimmäinen ja toinen Salpausselkä ulottuvat poikki koko eteläisen Suomen, mutta Lahden seudulla Salpausselät ovat edustavimmillaan. Toisella Salpausselällä Vääksyn Aurinkovuoren kohdalla kallioperän päällä on harvinaisen paksulti maa-ainesta, jopa 130 metriä soraa ja hiekkaa. Suomessa maapeitteen keskipaksuus on vain alle 10 metriä.

Harjut ovat muistoja muinaisista sulamisvesivirroista

Muinaiset mannerjäätikön sulamisvesivirrat eivät kasanneet soraa ja hiekkaa pelkästään jäätikön reunaan reunamuodostumiksi, vaan myös jäätikköjokien ja railojen pohjalle sekä suulle harjuiksi. Lukuisat mannerjäätikön vetäytymissuunnan suuntaiset harjumme ovat siis Salpausselkien tapaan muistoja jääkauden loppuvaiheen tapahtumista. Salpausselkä Geopark -alueella mm. Padasjoella, Asikkalassa ja Heinolassa on upeita harjujaksoja muistoina sulamisvesivirroista, jotka kuljettivat ainesta Salpausselkiin. Osa harjuistamme sijaitsee Päijänteen kansallispuistossa, joka kuuluu kokonaisuudessaan Salpausselkä Geopark -alueeseen.

Salpausselillä ja harjuilla on suuri määrä suppia, jääkauden sulamisvaiheen aikana muodostuneita pyöreitä tai soikeita kuoppia. Supat syntyivät, kun soraan ja hiekkaan hautautuneet suuret jäälohkareet sulivat, ja niiden päällä ollut maa-aines romahti. Osa supista on veden täyttämiä suppalampia.

Metsäpolkuja ja huikeita harjuja